Tenon kalastukseen tehtiin ensimmäinen sopimus vuonna 1873. Tämän jälkeen sopimuksessa on ollut erinäisiä sääntöjä ja niiden muutoksia. Kirjallisten sääntöjen lisäksi Tenolla on voimassa myös kirjoittamaton ns. Tenon herrasmiessääntö, joka on kehittynyt matkailukalastuksen levitessä Tenon laaksoon sotien jälkeen. Tästä säännöstä on monesti kuultu puhuttavan ja siihen on myös vedottu kirjelmissä ja muissa vastaavissa. Tietyt asiat kuten soutuvuorot ja muut käyttäytymissäännöt ovat säilyneet tähän päivään asti.
Teno-infossa sivutaan herrasmiessääntöä lyhyesti. Siinä mainitaan soutualueista ja lähtöpaikoista. Ruuhka-aikana on syytä noudattaa lähtöjärjestystä eli soutamaan lähdetään tulojärjestyksessä. Sopiva vapamäärä on 2-3, tällaisen määrä on vielä hyvin hallittavissa kiikkerässä veneessä paikoin vuolaassakin virrassa. Sopiva siimamäärä on noin 15 metriä, tällöin vieheiden uittaminen oletettujen ottipaikkojen kohdalle onnistuu hyvin.
Rannalta kalastus on lisääntynyt ja perinteisesti rannalta pyytäjä väistää veneellä kalastajaa. Rannalta pyydettäessä tulee ottaa venekalastajien lisäksi huomioon myös muut rantakalastajat. Koskessa tai nivassa ei seisota tuntikausia vaan siirrytään koko ajan alemmas, jotta muutkin pääsevät kalastamaan. Tenon rannat ovat pääosin yksityismaita, joten on hyvä huomioida kulkemisoikeutta koskevat säännöt ja kunnioittaa jokilaakson asukkaiden kotirauhaa.
Tenon herrasmiessäännöstä on vaikea löytää kirjallisia tietoja, joten sen selvittely vaatii sukellusta entisaikaan. Seuraavissa kappaleissa herrasmiessääntöä muistelevat Tenolla paljon kalastaneet henkilöt: Otto Paltto Tanssijoelta, Yläkönkään yläpuolelta, Heikki Tuovila Yläkönkäältä ja Reino Laiti Vidgaveaisuvannon rannalta, viitisen kilometriä Utsjokisuun alapuoella.
Kaikki toteavat, että entisajan
sääntö ei tahdo enää toimia Tenolla. Säännöt on tehty rikottaviksi -sanonta on
valitettavasti totta monissa tapauksissa myös Tenolla.
Reino Laiti toteaa, että tilanne Tenolla muuttui 1970-luvun lopulla. - Nykyään
herrasmiessääntö ei tahdo toimia, paine joella on suurempi. Asiakkaina ei ole
enää entisajan herrasmiehiä (eli rahamiehiä). Näin yhä useampi haluaa soutaa
itse ja lisäksi tietämättömyys aiheuttaa konflikteja. Ennen vanhaan jotkut
soutuvuoroa odottelevat matkailijat antoivat paikkakuntalaiselle soutuvuoronsa
ja jo lupamyynnissä painotettiin, että paikkakuntalaisten pyyntiä ei tule
häiritä. Heikki Tuovila on samoilla linjoilla tässä. Entisaikaan kuljettiin
sauvoimella ja jos jollakin soutupaikalla oli äijiä rannalla, niin sauvoimella
tulija päästettiin ensimmäisenä joelle, koska muut olivat jo soutaneet saman
paikan.
- Nykyaika tulisi sovittaa entisajan käytäntöön. Malttia ja sovinnollisuutta
kalastukseen - kyllä Tenolle mahtuu, Otto Paltto toteaa.
Reino Laiti tietää myös herrasmiessäännön juuret. - Juhani Järvensivu sen on
keksinyt, Reino paljastaa.
Heikki Tuovila painottaa, että
toisten alapuolelta ei pidä lähteä soutamaan. - Jos on pitkä soutupaikka niin
pitää jättää reilu väli ylhäältä tulevaan. Joku 100 metriä on sellainen väli
joka ei häiritse yläpuolella kalastavaa. Jos sattuu kala ottamaan kiinni, niin
pitäisi pyrkiä väsyttämään alavirtaan ja alapuolella olevien tulee väistää lohen
kanssa taistelevaa. Vaikka tilanne on jännittävä, niin muita kalastajia ei
kuitenkaan tulisi tarpeettomasti häiritä. Tässä yhteydessä on hyvä pitää
mielessä, että lohen väsytys ei ole voimalaji, väkisin ei kannata yrittää ja
kala pitää saada ylävirran puolelle, alavirran puolella kala hyödyntää virran
vaikutusta ja väsyy hitaammin.- Ennen vanhaan venemiehet kunnioittivat toisiaan,
silloin ei myöskään ollut niin paljon rannalta kalastajia, muistelee Otto Paltto.
- Soudettaessa pitää ottaa alapuolella olija muutenkin huomioon. Monesti
tapahtuu niin, että huudetaan alapuolelle olijalle, että älä souda samaa paikkaa
koko iltaa. Meitä kun on monenlaisia ja monella tavalla pyydetään. Perussääntö
kuitenkin on, että toista soutajaa ei saa ohittaa, vaan pitää mennä hetkeksi
maihin jos ei jaksa pidätellä yläpuolella. Tietysti kaikkien tulisi noudattaa
sopivaa vauhtia alavirtaan mennessä. Jotkut unohtuvat joskus pyytämään
näkemäänsä lohta ja saattavat "jumittua" soutamaan samaa kohtaa. Mutta se on
hyvin tiedossa, että näyttäytyvä kala ottaa harvoin. Yleisempää on, että vapa
vain taipuu yht'äkkiä, Tuovila sanoo.
Lohi ottaa yleensä melko heti uistimeen, joten samaa paikkaa ei kannata pyytää
toistuvasti.
Myös ajamisessa on perussääntö eli yritetään ohittaa soutaja keulapuolelta. Näin
vältetään toisten siimoille ajamista. Koskaan ei voi luottaa siihen, että siimaa
on ulkona suosituksen mukaiset viitisentoista metriä.
Rannalta kalastajien ja
soutajien välillä on viime vuosina ollut paljon erimielisyyksiä ja joskus
ilmassa on lennellyt muutakin kuin vihaisia sanoja. Nämä kaksi kalastusmuotoa
tarvitsevat molemminpuolista joustamista, jotta kaikki saisivat nauttia
lohenpyynnistä.
- Perinteisen säännön mukaan rannalla pyytäjä väistää venettä ja venehän on
normaalilla soudulla vain hetken aikaa kohdalla, Tuovila sanoo. Otto Paltto
lisää, että kalastuksen aloitus koskee myös rannalta pyytäjiä, nekään eivät
saisi aloittaa kalastuksen venekalastajan alapuolelta, eivätkä myös toisten
rantapyytäjien alapuolelta, hän valistaa.
Tässä yhteydessä tulee muistaa myös verkolla pyytäjät, padoille ja verkoille
tulee jättää pyyntirauha. Verkkopyyntiä on muutoinkin rajoitettu kautta aikojen,
nehän saavat pyytää vain kolme vuorokautta viikossa. Pato- ja verkkopyynti ovat
Tenon varhaisimpia kalastusmuotoja. Niiden käyttö on vähentynyt tuntuvasti
viimeisten vuosikymmenten aikana ja luonnollinen väheneminen kiihtyy pato- ja
verkkopyytäjäsukupolven vanhetessa. Mutta ne kuuluvat Tenolle vielä
nykypäivänäkin ja sitä suuremmalla syyllä näitä pyyntimuotoja tulee kunnioittaa.
Paljon asiakkaita soutanut
Heikki Tuovila sanoo, että tinkaa tulee yleensä ajasta ja hinnasta. - Nämä asiat
on hyvä sopia etukäteen. Normaaliin soutuvuorokauteen kuuluu 8 tuntia soutua.
Ennen vanhaan lähdettiin yleensä illalla kalaan ja soudettiin "putkeen" tämä 8
tuntia. Jo perinteisesti saaliista puolet kuuluu soutajalle. Tämähän lisää
soutajan motivaatioita, eli toimii porkkanana.
Entäs napanderi?
- En kiellä, ettenkö joskus ottaisi maistiaisia, mutta se kuuluu kuvioon
vasta kun kala on veneessä. Etukäteen ei tulisi ottaa. Ja varsinkin jos lohi ei
ole syönnillä, niin silloin ei tulisi ottaa ryyppyjä, Tuovila mainitsee. Hyvän
soutajan mittari on yksinkertainen: mikäli asiakas tulee uudestaan, niin silloin
on mennyt hyvin.
Pentti Pieski kevät 2005